KnoxTalk Radio · 5 · 12:00–18:00

Meillä on suora linja.

Charles, annan sinulle puheenvuoron.

Sano sanottavasi.

Olin siellä.

Kaikki saivat taudin samaan aikaan.

Mutta... aivan kaikki eivät saaneet tautia.

Meitä oli muutamia, jotka pakenimme pohjoistielle.

Kaikkialla ympärillämme ne heräilivät.

Heräilivät kuolleista.

Näimme sotilaita kemikaalisuojapuvuissa... he vain heittivät meidät rekkoihin.

Siellä oli eräs rouva.

He vain ampuivat hänet.

Silloin en vielä tiennyt, miksi.

Nyt tiedän, että he tekivät hänelle palveluksen.

He pitivät meitä armeijan leirissä.

He kutsuivat sitä karanteeniksi.

Kun ihmisiä sairastui, heidät vietiin pois.

Testejä varten, he sanoivat, tuuman paksuisen muovisen suojapuvun takaa...

He eivät koskaan palanneet.

En tuntenut ketään, keiden kanssa olin, mutta...

Isiä. Tyttäriä. Vaimoja. Lapsia...

He menettivät perheensä, yksi kerrallaan.

Kaksi päivää sitten heräsimme, ja sellit olivat auki.

Sotilaat olivat lähteneet.

Ei jälkeäkään.

Vain joku tyyppi univormussa, täynnä luodinreikiä.

Näytti riitelyltä.

Menimme pohjoiseen ja kävelimme rajan yli.

Kukaan ei sanonut mitään.

Tuntuu, että näimme helvetin.

Kiitos puhelustasi.