Oudot pienet miehet
Joan Morton ei ole voinut hyvin. Outojen unien kiduttamana hän kääntyy psykiatrin puoleen saadakseen apua. Mutta se, mitä he löytävät, ei horjuta vain heitä, vaan myös toimintamme perustaa. harkitse todellisuutta... 1985. Luokiteltu PG-13 kauhuteemoille.
Ja nämä unet ovat aina samoja, Joan?
Ei, ei aivan sama. Mutta ne kaikki alkavat salaman välähdyksestä...
Ja ääni laulaa. Ei englantia. Sitten olen siellä. Paikka, josta lähdin viime unessa.
Ja millaista maisemaa näet?
Joskus kaupunki. Toimistokortteli. Tai metsä. Tai paikka, jossa on kuusi taloa. Aina kuusi.
Näen. Ja onko siellä muita ihmisiä?
Ei. Vain minä. Eikä tuulta. Ei villieläimiä. Vain joitain rakennuksia, ruohoa, puita...
Mutta sitten he saapuvat.
He?
Eivät miehet tai naiset vain... kalju. Vihreä iho. Kädet ojennettuina...
Ja he metsästävät minua. Koko alueen läpi. Ja jos he löytävät minut, he ympäröivät minut...
Ja sitten herään.
Okei, Joan. Ymmärrän. Nämä kuulostavat melko pelottavilta...
On muitakin asioita. Minulla on siellä nälkä... mutta jos syön vesimelonin, humahdun.
Siellä on nauloilla täytetty vaatetelineet, laatikot täynnä haulikoita ja tikkarit...
Mistä tiedät, ettet näe unta nyt?
Ei... ei, sinä olet...
<kurinainen murina> <huuto> <huuhtaa>
<bzzt>
<fzzt>
| Vaikutus | Arvo | Määrä |
|---|---|---|
| Tyllästyminen | -20 | ×20 |
| VHS - Vähittäismyynti |